Kun asiat eivät mene niin kuin elokuvissa / When things don't go like in the movies

Homma etenee nyt aikajärjestyksessä :)

Tikillä laski lämmöt 37 alle keskiviikkoaamuna. Tikki vähän alkoi petailemaan, mutta pääosin otti ihan rauhallisesti. Riitta tuli torstaina vähän ennen puolta päivää synnytysavuksi. Olimme sopineet, että herään mittaamaan Tikin lämpöjä ke-to välisenä yönä pariin otteeseen. Jos lämmöt olisivat lähteneet nousuun tai synnytys käynnistyisi, niin Riitta olisi lähtenyt heti kun junat vain kulkivat. No ke-to välisenä yönä ei lämmöissä tapahtunut mitään ihmeempää kehitystä. Ja lämmöt nousivat 37 yli vasta iltapuolella, jolloin lämmöt olivat olleet alhaalla 1,5 vuorokautta. Tätä ennen teimme kyllä kaikkemme, jotta synnytys lähtisi käyntiin. Tikki kävi kaksi kertaa reippaalla yli puolen tunnin kävelyllä sekä puolen tunnin kevyellä fillarilenkillä. Nukkumaan mentiin aikaisin to iltana, koska ajattelimme yöllä jotain tapahtuvan. Tikki petasikin alkupuolen yöstä voimakkaasti, mutta aamua kohden rauhoittui. Lämmöt pysyivät samoissa lukemissa, missä ne to iltana olivat.

Perjantai aamuna Tikki oli todella rauhallinen, ei petaillut tms. Kahteen kertaan Tikki pääsi/joutui reippaalle kävelylle, ajatuksena jos vaikka jotain tapahtuisi. Aamupalan syötyämme soitin eläinlääkäriasemalla ja jätin omalle lääkärillemme soittopyynnön. Ja hän soittikin hyvin pikaisesti takaisin. Sari halusi tarkistaa pentujen tilanteen ultralla, koska ei tietenkään pystynyt puhelimen kautta sanomaan juuta tai jaata. Sovittiin, että puolen päivän aikaan menisimme vastaanotolle. Riitan piti vähän ennen tätä lähteä kotiin päin, mutta illaksi oli Ninan kanssa sovittu "varakätilöinti" jos tilanne sellaiseksi muuttuisi.

Oma jännitys ja hermostuneisuus kasvoi, mitä lähemmäs lääkärikäynti tuli. Eniten hermostutti Tikin turhankin rauhallinen olotila. Automatka sujui hyvin, eli ei siis pentuja silläkään aikaa. Vähän aikaa jouduttiin odottamaan lääkäriasemalla omaa vuoroa, ylimääräisiä kun kerran oltiin. Ultra näytti missä mennään. Sari sanoi heti, että pennuilla on vähän turhan hidas syke. Kenelläkään ei kuitenkaan ollut hengenvaaraa, eli ei ollut hätää. Tässä vaiheessa tuli itku ekan kerran. Kaikki se kahden vuorokauden väsymys, stressi ja jännittäminen laukesi tuohon helpotuksen tunteeseen. Kaikki oli siis vielä pelastettavissa. Asialle piti siis tehdä jotain, heti. Kalkki ei ollut vaihtoehto, koska Tikin kohtu oli sen verran venynyt. Eikä kohtu olisi alkanut supistelemaan edes kalkin avustuksella. Eikä synnytys siis olisi missään vaiheessa käynnistynyt itsestään.

Ensialkuun Tikille laitettiin tippa ja lisäksi annettiin suoneen glukoosia. Tikkihän oli jo jonkin aikaa syönyt huonosti niin siinä kunnossa ei olisi voinut suoraan nukuttaa. Tikki vietiin rauhoituksen jälkeen leikkuriin. Tässä välissä lähdin haukkaamaan vähän happea, siirtämään auton lähemmäs ja hakemaan jotain sokeripitoista syötävää ja juotavaa. Aamupala ei enää yhden kahden välillä oikein antanut energiaa. Samalla hain autosta korin ja pyyhkeet, jotka olin varmuudeksi ottanut mukaan.

En enää kestänyt kuluttaa aikaa muualla, vaan menin kylmästi odotustilaan odottamaan. Tässä välissä jo täytyy sanoa, että Vettorin henkilökunta on kyllä ihan paras :) Sain odotustilaan aina tilannetietoa missä mennään. Ensin kuului hirveää rääkynää ja sain kuulla asialla olevan "meidän" vauvat :) Ja lopulta tuli tieto, että lopullinen määrä oli 3 tyttöä ja 1 poika. Jos en ihan väärin muista niin poika olisi ollut ensimmäinen ulkomaailmassa. Kaikki pennut olivat rimpuilleet ensi hetkistä alkaen ja huutaneet heti kun happea vain oli ollut tarjolla :) Terhakkaita ja elinvoimaisia pentuja siis! Hetken kuluttua pääsinkin Tikin ja pentujen luo. Tikki oli tuolloin vasta heräämässä ja ipanat kaikki rivissä tissillä :) Huh, mikä suuri helpotus olikaan! Hassua oli, että ensin en meinannut uskaltaa koskea vauvoihin ja melkein kysyinkin luvan, että saanko koskea niihin :D Siinä meni sitten tovi odotellessa, että Tikki herää kunnolla. Pennut punnittiin vielä ennen lähtöä ja hoidettiin tarpeiden teko. Tikki oli tässä vaiheessa sen näköinen, että oksentaa kun näki ipanat. Painoiltaan kaikki olivat yli 300grammaisia, painot väliltä 307-377. Hyvän kokoisia siis.

Kotimatka taittui mukavasti ja Kalle olikin laittanut pentulaatikon kuosiin. Kaikki tyypit sisään ja ensimmäinen syöttö kotona. Tikki oli ekat kerrat vähän ihmeissään ja yritti herkästi nousta ylös. Perjantai-iltana ei vielä sietänyt oikein ollenkaan pikku-ipanoiden ryömimistä iholla. Ensimmäinen yö meni aika levottomasti. Olisin niin kovin halunnut nukkua, mutta ei siitä tullut mitään kuin vasta ihan aamusta. Aamusta tuntui syötönkin onnistuneen paljon paremmin, mitä koko yönä. Hiukan oli pennuilla painot laskeneet yön aikana, mutta sehän on ihan normaalia. Nyt pitää vain toivoa, että painot lähtevät nousuun mahdollisimman pian ja ettei ainakaan enää painot tippuisi.

Tänään on pennuille annettu ahkerasti ruokahetkiä, tekniikassa tuntuu tyypeillä vain olevan vielä harjoittelemista. Tänään Tikki sietää jo aika hyvin pentujen ryömimiset, välillä kuitenkin ahdistaa vähän. Tikki osallistuu jo pentujen pissattamiseen, kakka ei vielä innosta ;) Eli asiat sujuu jo nyt paremmin mitä eilen, joten eiköhän tämä tästä. Tikki on saanut useasti ruokaa, että maitoa vain riittäisi. Kauhea huoli Tikille tulee kun ipanat huutaa, mutta raasu ei oikein vielä tiedä mitä silloin kuuluisi tehdä.

Tästä tämä arki sitten pikkuhiljaa lähtee rullaamaan :)

***

Tikkis temperatures dropped below 37 degrees on wednesday morning. Tikki started to be a little restless but mainly quite calm. Riitta came on thursday a bit before noon to help me with Tikkis labor. We had an arrangement that I would wake up to take Tikkis temperatures during the wed-thu night. And if the temperature would have risen or the labor would have started, Riitta would have left with the earliest train. Well during the wed-thu night nothing really happened. Temperatures rose over 37 degrees in the thursday evening. Before that we did everything we could to get labor started. Tikki had two walks and one easy bicycle run. We went to bed early cause we thought that something would happen during the night. Tikki was quite restless on the first part of the night but became calm towards the morning. Temperatures were the same they were last night.

On friday morninh Tikki was very calm. Two times we took Tikki for a walk, just to get somthing happening. After we ate our breakfast I called to the vet station to get our own vet to the phone. The vet called quite soon. Our vet, Sari, wanted to check the situation by ultrasound. We arranged that we would meet at noon. Riitta had to leave before that, but I had made plans with Nina her to be my assistant in the night if needed.

My stress level rose slightly when the vet appointment came closer. I was nervous because Tikki was so calm, a bit too calm. We had to wait a bit at the vet. The ultrasound showed the situation. Sari said straight away that the puppies had a bit too slow heart rate. Everyone was ok, there were no life threatning situation. This was the first time when I cried. All the nervousness and stress from the last two days came out with the feeling of relief. Something needed to be done, straight away. Calcium was no option because Tikkis uterus was to stretched. And the uterus couldn't do it's job even with the help of calcium. So the labor wouldn't have started on its own.

At first Tikki was given some fluids and glucose. This was because she hadn't been eating well for many days. Tikki was taken to the operation room after she was put to sleep. At that time I had the time to get some fresh air, move my car closer and to get something to eat and drink. At the same time I got the basket with me, that I had brought for just in case.

I couldn't stand to spend my time somewhere else anymore so I went to sit in the waiting room. I got some update of the situation to the waiting room. At first we could hear quite loud screaming and I was told that it came from "our" babies :) And finally I was told that final count was 3 girls and 1 boy. And if I don't remember wrong the boy was the first one out. All of the pups had struggled from the first moments and they had screamed instantly. Very lively pups :) A moment later I got to go to Tikki and the little guys. Tikki was still waking up and the pups were in a row eating :) What a great relief. The funny thing was that at first I didn't have the courage to touch them. And I almost asked if I'm allowed :D It took a while to get Tikki wake up properly. We took the weights of the pups before leaving. At that time Tikki looked like she could throw up when she saw the pups. They were all above 300 grams by weight (between 307-377). Good size.

Kalle had put the litterbox ready. First thing was to get them to eat. The few first times Tikki was a bit amazed and tried to get up. At friday night she didn't stand them crawling on her skin. The first night was quite restless. I got a bit sleep in the morning. The feeding was better in the morning. The puppies had lost a bit weight during the night.

Tikki is starting to stand the little guys better and better. Tikki has been eating very often to keep the milk running. Tikki gets very worried when the pups cry but she don't know what to do.