Astutusmatka

Parasta edetä päiväjärjestyksessä niin muistankin kaikki asiat :)

SU 18.7.

Päivä meni ensin karsinnoissa juosten kolme rataa, loppusijoitus 14. Ei ollenkaan paha :) Karsintojen jälkeen kotiin ja suihkuun. Pian saikin sitten lähteä kohti satamaa kera Tiksun, joka on kyllä maailman paras ei-ihmis-matkakumppani! Laiva lähti klo 21 Turusta.

MA 19.7.

Herätyskello soi paikallista aikaa klo 5.30 ja laiva oli Tukholmassa klo 6.30. Laivamatka meni pääasiassa nukkuessa. Jännitti ihan hirveästi lähteä yksin ajelemaan kohti Göteborgia. Ensimmäinen jännityshetki oli, kun en meinannut löytää autoa autokannelta. Olin ihan varma, että olin oikeassa paikassa mutta näytti ihan vieraalta. Mun jätettyä auto kannelle oli ovien eteen tullut miljoona bussia ja häkellyin niiden näkemisestä. Onneksi auto löytyi ja matka voi alkaa ;) Onneksi aikaa oli reilusti niin pystyi tekemään niin monta stoppia kuin halusi. Maisemat olivat paikoitellen todella komeat, etenkin Vätternin vierustaa ajaessa melkein henkeä salpasi. Niin iso järvi, ettei vastarantaa nähnyt vaan vettä riitti horisonttiin asti. Harmi, etten tajunnut stopata ottamaan valokuvaa. Keli oli aika ihanteellinen ajaa, kirkas ja aurinkoinen mutta ei liian lämmin. Ja täytyy sanoa, että meidän suomalaisten tulisi ottaa oppia ruotsalaisista mitä tulee taukopaikkoihin. Hienot siistit taukopaikat ja paljon pöytäryhmiä, sekä kunnolliset vessat!! Mulla on pitkillä matkoilla tapana juoda aika paljon joten niitä vessoja tarvittiin :) Löysin helposti ulos Tukholmasta ja helposti myös matka taittui Göteborgin päässä. Jännitys tiivistyi sitä mukaa, mitä lähemmäs määränpäätä pääsin :) Jännitti nähdä Wilmer ja tavata sen omistajat. Kaiken kaikkiaan ajomatka sujui ongelmitta.

Turhaan myös jännitin Hannan ja Andreaksen tapaamista. He olivat todella mukavia heti ensi hetkistä. Sain yöpyä heidän asuntovaunussaan, joten säästin pitkän pennin. Ensin kahviteltiin ja sitten lähdettiin paimenpellolle. Pääsin heti näkemään Wilmerin siskon Nellien lampailla. Minähän nyt en mitään paimennuksesta ymmärrä, mutta hyvältä näytti. Tämän jälkeen lähdettiin Hannan kanssa Wilmerin ja Tikin ensitreffeille ;) Tikki oli alusta alkaen aika rento Wilmerin seurassa, eli tuntui tykkäävän. Pieniä leikkiyrityksiäkin nähtiin :) Vielä ei kuitenkaan mitään tapahtunut, Wilmerkään ei näyttänyt olevan mitenkään erityisen kiinnostunut Tikistä. Tässä vaiheessa ei huolta siitä, koska edessä oli vielä päiviä. Hanna kertoi, että Wilmer käyttäytyi omien narttujen juoksujen aikaan vain tärppipäivillä "hullusti", muuten oli oma itsensä. Ja sanoikin heti, että vielä ei ole oikeat päivät käsillä. Menimme siis takaisin heille ja istuttiin iltaa Andreaksen grillatessa hyvää kanaa. Alkuillasta laitettiin Tikki Wilmerin kanssa heidän koiratarhaansa, jos silti olisi jotain tapahtumia tiedossa. No ei ollut.

TI 20.7.

Aika pian aamupalan jälkeen lähdin Wilmerin ja Tikin kanssa kävelemään ja testaamaan joko onnistaisi. Tikki vähän käänsi häntäänsä sivulle Wilmerin haistellessa ja nuollessa, mutta W ei aikonutkaan nousta selkään. Joten palasimme takaisin. Tiistainakaan ei siis mitään tapahtunut. Tosin tuolloin jo puhuttiin ekaa kertaa keinosiemennyksen mahdollisuudesta ja Hanna soittikin parille eläinlääkärille. Ja sovittiin, että jos keskiviikkona ei luomuna tapahdu mitään niin käydään ottamassa uudet proget ja katsotaan sitten sen mukaan mahdollisesti siemennystä torstaina. Muuten tiistaipäivä meni hengaillessa ja lueskellessa.

KE 21.7.

Aamulla oli kello herättämässä suht aikaiseen, että ehdittiin aamupalan jälkeen ensin kävelemässä ja kokeilemassa onneamme. Vieläkään ei siis mitään suurta tapahtunut ja suuntasimme eläinlääkärin vastaanotolle proge-kokeeseen. Olin kyllä aivan varma kokeen oton jälkeen, että tämä oli tässä. Että ei pentuja meille tällä kertaa. Onneksi pääsin Andreaksen mukana treenaamaan agilitya niin ajatukset pysyivät muualla. Andreas treenasi Jamesin kanssa, joka on velipuoli useammalla Suomeen tuodulle CMM's koiralle. Ulkonäössä oli paljon samaa. James ei mennytkään hullummin agilitya, tykkäsin kovin. Tikkikin sai mennä hieman aksaa ja oli kovin onnellinen :) Hirveän paljon ei viitsinyt ottaa, koska oli sen verran lämmin. Agilityn päätteeksi poikettiin vielä uittamaan koirat. Treenailujen päätteeksi, kun istuin heidän takapihallaan Hannalle soitettiin eläinlääkäriasemalta. Että osasi jännittää. Uutiset olivat kuitenkin hyviä tällä kertaa. Tikin juoksu ei ollut vielä ehtinyt tärppipäiville, eli oli vähän pantannut juoksuaan. Itse eläinlääkäri soittaisi Hannalle vielä seuraavan päivänä. Tiedossa olisi siis vielä useampi päivä heidän luonaan, koska alkuperäinen suunnitelma olisi ollut lähteä to ajelemaan jo takaisinpäin. Ei muuta kuin uutta laivamatkaa varaamaan viikonlopulle. Torstain siemennyksestäkin siis luovuttiin jo tässä vaiheessa. Ilta meni vähän sekavissa tunnelmissa, vielä oli toivoa :) Illalla käytiin Hannan kanssa kunnon kävelyllä koirien kanssa ja Wilmerkin pääsi haistelemaan vähän hajuja :)

TO 22.7.

Torstaina eläinlääkri soitti Hannalle ja keskustelivat kokeen tuloksista. Eläinlääkärin mielestä sinä päivänä ei edes kannattaisi sen enempää yrittää astutusta, koska ei olisi vielä oikea päivä käsillä. Keinosiemennysaika varattiin varmuuden vuoksi perjantai-iltapäivälle. Ja koska edessä ei olisi sen enempää astutusyrityksiä päätin lähteä vähän shoppailemaan. Jotenkinhan se päivä piti saada kulumaan. Sain ajo-ohjeet läheiselle ostoskeskukselle ja siellä sainkin kulumaan muutaman tunnin. Illalla syötiin ja istuttiin iltaa Hannan & Andreaksen naapurien luona ja olikin tosi mukavaa. Ihan todella mukavia ihmisiä kaikki ketkä olin tavannut. Ilta menikin aika pitkälle :)

PE 23.7.

Koska to ilta meni vähän pitkäksi, päästiin koirien kanssa hommiin vasta vähän myöhemmin. Edelleen suunnattiin samaan paikkaan ja nyt olikin meininki ihan eri luokkaa. Tosin jos Tikki olisi saanut päättää, olisi se edelleen koskematon ;)  Wilmerillä oli ihan eri otteet, mitä aikaisempina päivinä. Hyppäsi selkäänkin sen enempiä miettimättä. Muutama yritys tarvittiin, ennen kuin homma näytti oikealta. Yhden yrityksen aikaan ohitsemme ajoi mies moottoripyörällä ja ei voinut kuin nauraa, mitäköhän mahtoi miehen päässä liikkua kun katsoi taakseen peilin kautta ;) Koiria tämä ei haitannut :D Seuraavasta yrityksestä taisivatkin sitten jäädä nalkkiin. Tässä vaiheessa meinasi itku päästä :) Tikki & Wilmer olivat toisissaan kiinni noin 20 minuuttia. Huojennus oli aivan valtava. Nyt ei tarvittu keinosiemennystä, kun koirat hoitivat homman ihan itse :) Hanna soittikin heti autosta eläinlääkäriasemalle, ettemme olisi tulossa. Wilmer vain jostain syystä voi pahoin heti astumisen jälkeen, voi poikaparkaa. Perjantai-ilta menikin aika rennoissa meiningeissä, katsottiin elokuvaa ja syötiin hyvin :)

LA 24.7.

Aamupalan jälkeen suunnattiin jälleen kerran koirien kanssa "Rakkauden tielle", kuten Hannan kanssa paikan nimesimme ;) Tällä kertaa otettiin paikaksi hiljalleen leikattu heinäpelto ja Wilmer ei tällä kertaa tarvinnut kuin sen yhden ainoan kerran ja koirat olivatkin heti nalkissa saman 20 minuuttia kuin perjantainakin. Helpotus :) Lauantain ohjelmassa oli lisää pamennuksen katselua. Andreas lähti harjoittelemaan Snön kanssa, joka on Nellien (W:n sisko) pentu. Nellie oli myös mukana apukoirana. Snössä on kivasti terävyyttä ja vauhtia. Sen paimennus oli vielä kovin vauhdikasta, mutta näytti ihan hyvältä. Paimentelun jälkeen oli vuorossa taas pitkät keskustelut koirista ja jälleen todella hyvää ruokaa. Syömisen ja elokuvan katselun jälkeen lähdettiin vielä pimeässä kokeilemaan astutusta Wilmerin ja Tiksun kanssa läheiseen metsään. Tälläkin kertaa Wilmer yritti vähän hypätä selkään, mutta ei ollenkaan samalla tavalla kuin aiemmilla kerroilla. Muutaman yrityksen jälkeen totesimme Hannan kanssa, että taitaa päivät olla ohi. Ei jäänyt kyllä harmittamaan, koska saatiin kuitenkin kaksi hyvin onnistunutta astumista aikaiseksi. Hyvillä mielin sai mennä nukkumaan vielä viimeiseksi yöksi ennen kotimatkaa.

SU 25.7.

Sunnuntai olikin kovin sateinen. Aika pian aamupalan jälkeen suuntasinkin auton nokan kohti Tukholmaa. Ajoaikaa olikin jälleen kerran reilusti niin sai ajella rauhassa. Teinkin aika monta stoppia ja ajelin osan matkasta aika hissukseen, koska vettä satoi paikoin niin kovin ettei eteen meinannut nähdä. Matka meni kuitenkin sujuvasti aina Tukholman ulkopuolelle asti. Tein Tiksun kanssa vielä viimeisen stopin niin, että oli aikaa ulkoiluttaa sitä ihan rauhassa mutta silti oli vielä noin tunti aikaa ajaa ennen kuin check in laivaan piti tehdä. Ihan niin kiva yllätys ei ollut hillittömät jonot noin 40 km ennen määränpäätä. Tuohon tuhraantui puoli tuntia aikaa ja sai aikaan mulla aikamoisen stressin laivaan ehtimisestä. Kun jonosta päästiin matkaa jatkamaan, ajoinkin aika reilusti ylinopeutta. Ja tietenkin navigaattori päätti sekoilla ensimmäistä kertaa juuri tuolloin ja meinasin ajaa harhaan. Onneksi tajusin viime hetkellä, että liittymä meinaa mennä sivu suun. Vähän laittomin ohjauksin mentiin, mutta onneksi ehdittiin laivaan. Check inin jälkeen jonossa seistessä, tuli kyllä itku. Takana raskas matka stressaavine hetkineen ja pitkine ajomatkoineen ja kaiken tuon viimeisen jännittämisen jälkeen kaikki tuo purkautui väkisinkin. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis! Kotimatka olisi taattu :)

Viikon aika ehdin hyvin tutustumaan Hannan ja Andreaksen ohella heidän tyttäreensä Tildeen ja kaikkiin heidän koiriinsa. Viikon aikana käytiin pitkät keskustelut koirista ja koirien kouluttamisesta. Keskustelut olivat todella antoisia. Koiria heillä oli kotona tällä kertaa 6 kappaletta, joista 5 jollakin tapaa sukua Wilmerille. Eli loistava tilaisuus nähdä myös sukulaisia. Wilmerin lisäksi näin sen siskon Nellien, Nellien kaksi 7 kk:n ikäistä pentua Snön ja Mion, sekä Wilmerin ja Nellien 12-vuotiaan äidin Moan. Kaikki nämä sukulaiset olivat hirveän samantapaisia keskenään. Kaikki olivat todella avoimia ja kilttejä. Kaikilla oli hyvä motivaatio ja draivi tehdä töitä. Lisäksi Wilmer oli perinyt äidiltään hauskan tavan hymyillä ollessaan iloinen. Kumpikin siis näytti koko hammasrivistönsä ollessaan tyytyväinen. Wilmer oli lisäksi todella hauska omiessaan minut. Rentoutui minun rapsutellessani niin, että makasi ihan selällään nurmella. Ja Hannan mukaan ei tuota tee yleensä vieraille. Yhtenä iltana Wilmer nukkui sohvalla minun sylissä ja makasi usein minun jaloissa. Murisi Jamesille jos se meinasi tulla luokseni. Oli siis sitä mieltä, että olin tullut vain häntä varten :) Muuten heidän koiransa tulivat erinomaisesti toimeen laumana. Pidin siis todella kovasti heidän koiristaan.

Viikon aikana minusta pidettiin hyvin huolta. Sain hyvää ruokaa, sen mitä sain syötyä (alkuviikosta olin niin stressaantunut, ettei ruoka maistunut) ja hyvää punaviiniä :)

Toivon todella, että tästä yhdistelmästä saadaan pentuja aikaiseksi. Minusta Wilmer tuntui ihan todella hyvältä sulholta Tiksulle :) Nyt ei siis auta kuin odotella.

Kuvia seuraa myöhemmin :)